lauantai 17. syyskuuta 2016

Opettajille porkkanaa vai keppiä?

14.9. Lea Tornberg / Facebook 
Monenlaista nähneenä ja monien erilaisten opettajien kanssa keskustelleensa toivon näkeväni arvioinnissa lähivuosina sellaisen muutoksen, että oppilaiden arviointia vähennetään ja siirretään siitä painopistettä opettajuuden arviointiin. 
OPSin perusteella olisi hyvä laatia opettajakohtainen pedagogisen osaamisen "asteikko" vaikka 1-10. Palkitseminen siten, että tiettyjen tasojen saavuttaminen toisi tietyn palkankorotuksen. Ideologisesti sama, mikä oppilaillakin toimii parhaiten: "Mieluummin aasille porkkana kuin keppi". 
Henkilökohtaisesti en näe opettajien palkkarakennetta kouluttautumiseen kannustavana. Onko palvelusvuosilisä edelleen perustelluin palkan nousun peruste muuttuvassa maailmassa?


Rehtori Mikko Jordmanin perustamassa Facebook-ryhmässä SOKF käydään silloin tällöin mielenkiintoisia koulaiheisia keskusteluja. Facebookin ongelma on, että usein keskustelut lähtevät rönsyilemään aiheesta.

Osallistuin vahvasti Lea Tornbergin aloittamaan ketjuun, jossa käsitellään herkkää aihetta, oppilaiden arviointia vähennetään ja siirretään siitä painopistettä opettajuuden arviointiin.

Tornberg esittää, että OPSin perusteella olisi hyvä laatia opettajakohtainen pedagogisen osaamisen "asteikko" vaikka 1-10. Palkitseminen siten, että tiettyjen tasojen saavuttaminen toisi tietyn palkankorotuksen.

Suomalaiset opettajat ovat hyvin koulutettuja, mikä on taannut meille hyvää ja tasalaatuista opetusta. Suomessa opettajankoulutukseen on edelleen kova tunku ja opettajan ammattia arvostetaan toisin kuin monessa Suomen verrokkimaassa.

Opettajien arviointi, varsinkin jos se liitetään opettajien palkkaukseen, tuottaisi opettajien välistä kateutta ja kyräilyä sekä kilpailua. Opettajien väliselle yhteistyölle kilpailu olisi turmiollista. Oppilaiden oppimistulokset laskisivat.

Maissa, joissa opettajia arvioidaan kovasti, oppimistulokset ovat laskeneet kovasti. Ruotsi ja Yhdysvallat painivat oppimisen mutasarjoissa, oppimistulokset ovat kehitysmaaluokkaa.

Ylipäätään asiantuntija-ammattien kuten opettajien arviointi on ongelmallista. 

Kuka sen ylipäätään voi tehdä? Oppilaat? Vanhemmat? Rehtori? Kunnan kouluvirasto? Vai ostetut koulun ulkopuoliset tahot, kalliit konsultit?

Miten arviointi voitaisiin tehdä? Tulisiko arvioitsijat luokkiin? Arvioitaisiinko oppimistuloksia?

Mitä pedagoginen osaaminen on? Miten se määriteltäisiin?

Pitää muistaa, että jokainen opettaja arvioi koko ajan omaa työtään tavalla tai toisella. Ja opettajille voidaan antaa palautetta monin asiallisin tavoin.

Jos opettajat rankattaisiin pedagogisen osaamiseen mukaan asteikolle 1-10, miltä tuntuisi olla asteikon häntäpään maikka? 

Jos asteikon kärkipään maikkoja palkittaisiin, annettaisiinko häntäpään maikoille potkut? Yhdysvalloissa heikkojen oppimistulosten perusteella voidaan lopettaa jopa kokonaisia kouluja.

Kaikille opettajille pitäisi antaa porkkanaa.

Suomalaiset opettajat ovat kansainvälisesti ajatellen alipalkattuja. Palkkoja pitäisi nostaa roimasti, mikä ikävä kyllä Suomen nykyisessä taloudellisessa tilanteessa on mahdotonta. Pitää odottaa kärsivällisesti parempia aikoja. Minä odotin niitä parempia aikoja 36 vuotta.

Opettajien palkkausjärjestelmää kyllä pitäisi kehittää. Uskon, että tulevaisuudessa opettajilla on kokonaispalkkaus, kaikki opettajan työ tulisi näkyväksi. Myös opettajaryhmien välisiä palkkaeroja olisi pienennettävä.

Thonberg kysyy, Onko palvelusvuosilisä edelleen perustelluin palkan nousun peruste muuttuvassa maailmassa?

On.

On selvää, että kokenut opettaja on keskinmäärin osaavampi kuin aloitteleva opettaja.

Kun verrataan suomalaisten opettajien loppupalkkoja muiden vastaavien maiden opettajien loppupalkkoihin, niin huomaamme, että olemme uponneet suohon. Palkkakehitys on hyvin pientä.


Jos opettaja ei pärjää luokassa, häntä pitää tukea, ei rankaista. Opettajaa ei saa jättää yksin luokkaansa.

1. Opettajien täydennyskoulutusta pitäisi lisätä huomattavasti. 

Nyt sitä ei ole juuri ollenkaan. 

Kaukana ovat ajat, kun opettajia lähetettiin esim. Heinolaan saamaan täydennyskoulutusta viikon kursseille. Vantaalta pääsi mukaan aika harvoin. Kursseille pääseminen vaati aktiivisuutta, onneksi pääsin Heinolaan ainakin kolme-neljä kertaa erilaisille kursseille. Omaan kouluun tultiin voimaantuneena intoa puhkuen pää uusia ideoita täynnä.

Monesta pikkukunnasta kaikki opettajat lähetettiin säännöllisesti täydennyskoulutukseen.

2. Epävarmoille opettajille pitäisi antaa tukea, tutor-ohjantaa. 

Tuki voi olla yksilöllistä tai ryhmätukea. 

Urani alkuvaiheessa uusille opettajille annettiin ryhmätukea. Kouluissa kiersi kokenut asiaan koulutettu opettaja, joka piti ryhmälle keskustelunomaisia tunteja.

3. Rehtorit pitäisi päästää ulos kammioistaan tukemaan opettajiaan myös pedagogisesti, esim. luokkiin auttamaan opettajia, jos heillä on vaikeuksia.

Nyt rehtoreille on sysätty aivan liikaa hallinnollisia tehtäviä. 

perjantai 9. syyskuuta 2016

Tutoropettajat kouluihin

9.6. OAJ


Peruskoulujen opettajien tieto- ja viestintätekniikkataitoja edistetään kouluttamalla 2 500 opettajaa tutoropettajiksi. Opetuksen digitalisaation lisäksi tutoropettajat tukevat myös muilla tavoin uuden pedagogiikan käyttöönottoa kouluissa.

Tutoropettajat ovat koulujen omia opettajia, joille varataan Opetushallituksessa hakuun tulevalla avustuksella työaikaa vertaistuen antamiseen muille opettajille.

Tutoropettajien koulutukseen ja toimintaan varataan 7,5 miljoonaa euroa ja avustusten haku alkaa heti syyskuussa. Koko hallituskaudella tutoropettajiin on varattu yhteensä 23 miljoonaa euroa.

Asiasta kerrottiin perjantaina opetus- ja kulttuuriministeriön Uusi peruskoulu -ohjelman julkaisemisen yhteydessä. Ohjelma on osa hallituksen osaamisen ja koulutuksen kärkihanketta.


Digitalisaatioon laitetaan paljon rahaa.

Rahasummaa, mikä on laitettu itse digivehkeisiin, ei ilkeä edes ajatella. Joskus tuntuu siltä, että koko digitalisaatio on kauppamiesten masinoima aate.

Nyt pelataan kovaa yhden kortin varaan. Ei auta muuta kuin toivoa, että digitalisaatiosta tulee se isoin kortti. Oikeastaan muuta mahdollisuutta ei ole.

Jotta digitalisaatio lähtee kunnolla liikkeelle, OPM:n satsaus tutoropettajiin on looginen ja ainoa mahdollinen ratkaisu. Koneisiin on laitettu kiinni niin paljon rahaa, että ei niitä voi jättää hyllyille pölyttymään.

Tutoropettajista tehdään vertaisopettajia.

Tutoropettajia olisi pitänyt olla kouluissa jo ajat sitten, siitä lähtien, kun ensimmäiset tietokoneet tulivat kouluun. Tähän mennessä oikeastaan kaikki on jätetty aktiivisten tietotekniikkaa harrastavien opettajien varaan. 

Tietotekniikka ajettiin kouluun yhden tai kahden palkkaluokan voimalla. 

ATK- yhteyshenkilöt, nimitys on vaihdellut vuosien mittaan, on kulutettu loppuun yksi kerrallaan, kun työmäärä on joskus ollut kohtuuttoman suuri. Toimenkuvaan on kuulunut työt koneiden asentamisesta ja huoltamisesta aina muiden opettajien kouluttamiseen ja tukemiseen.

Suuri satsaus aikoinaan oli kallis Suomi tietoyhteiskuntana -hanke. 

Kuntiin koulutettiin pitkän, jopa kahden lukuvuoden mittaisen kurssin avulla opettajia kouluttajiksi kuntiin. Koulutus sinänsä oli hyvää ja kattavaa. Koulustani lähes kaikki opettajat lähtivät innolla koulutukseen, mutta kaupungin tasolla koko homma läsähti kasaan. Meitä ei käytettykään tutoropettajina. Kouluuni hanke kyllä toi melkoisen innon käyttää tietotekniikkaa opetuksessa.

Kun nyt noinkin paljon rahaa laitetaan tutoropettajiin, toivottavasti tällä kertaa kaikki toimii, ja opettajat eri puolella Suomea saavat tasapuolisesti tutoropettajien jatkuvaa vertaistukea. 

Digitalisaatio on oravanpyörä, koneita ja ohjelmia pitää uusia säännöllisin väliajoin. Opettajien koulutus ei saa jämähtää paikoilleen.

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Välituntivalvontaa

Uomis eli Uomarinteen koulu

Eläkeläisopettajat ovat haluttuja lyhytaikaisiin sijaisuuksiin, kokemusta ja osaamista on. Ei tarvita muuta kuin soitto kotiin kello seitsemän, ja kahdeksalta ollaan jo täydessä opetusvalmiudessa luokan edessä.

Viime viikolla olin muutaman päivän kolmannen luokan sijaisena Myyrmäen Uomarinteen koulussa. Sain tutustua tuttuun naapurikouluun.

Uomis on iso alakoulu, oppilaita on noin 700. Kansallisuuksien kirjo on laaja, mikä tekee Uomiksesta erityislaatuisen koulun.

Kovasti on henkilökunta vaihtunut muutamassa vuodessa. Uomiksessa työskenteli monta yhteistyökumppania. Legendaarisin heistä oli pitkäaikainen rehtori Risto Haatanen. 

Koulun toinen todellinen legenda on Marjuska eli Marja-Liisa Kuronen, paikallisyhdistys VOAY:n ikiliikkuja, joka erikoistui tapahtumien ja matkojen järjestäjänä. Hän jatkaa toimintaansa tällä hetkelläkin, nyt hän järjestää matkoja senioriopettajille. 

Uomis on aina ollut yksi parhaita kilpakumppaneita kaupungin koulujen urheilutoiminnassa. Tutuiksi tulivat koulun joukkueiden vetäjät Jarmo Elomaa, Risto Lagus ja Tapani Fabritius. 

Vuoden Luokanopettaja 2009 Aila Keturi oli myös Uomiksen opettaja.

Uomiksen kalliopihaa

Opettajan työhön ja koulun arkeen kuuluu oleellisena osana välituntivalvonta. Läräilin läpi Perusopetuslakia, mutta en löytänyt yhtään mainintaa välituntivalvonnasta, mikä tuntuu oudolta.

Ihmettelin, että en ole kirjoittanut yhtään kirjoitusta välituntivalvonnasta, vaikka joka viikko olen valvonut ulkona noin tunnin verran, 4 x 15 minuuttia.

Turvallisuuteen on nykykoulussa panostettu valtavasti. 

Käytänteitä on kehitetty turvallisuus edellä. Tehdään säännöllisesti poistumisharjoituksia. Vastaremontoituun Pähkikseen eli Pähkinärinteen kouluun on luokkien välisiin seiniin puhkottu poistumisovia.

Isossa Uomarinteen koulussa turvallisuusnäkökohdat on otettu erityisesti huomioon. Opettajat puuttuivat välittömästi ja tarkkaan pikkuhämminkeihin

Luokkien ovet ovat lukossa välituntien ajan, tuntien alettua opettajat avaavat ovet. Koulun ulko-ovet ovat kiinni. Kun välitunti loppuu, valvovat opettajat avaavat ovet

Valvovien opettajien alueet on tarkkaan määrätty. Minun valvonta-alueeni oli laaja kallio. Piti katsoa, että isot oppilaat eivät menneet pikkukoulun puoleiselle pihalle, kalliopolkua ei saa ylittää. Talvisin varmaan valvotaan, että vaarallisista liukumäistä ei lasketa alas.

Laskin kallion laelta, että pihalla pyöri kahdeksan keltaliivistä valvojaa. Hieman alle viiden sadan oppilaan Pähkinärinteen koulussa oli valvomassa neljä opettajaa kerrallaan, mutta piha-alue oli helpompi valvoa, kun piha oli jaettu kahteen selkeään erilliseen osaan, ylä- ja alapihaan.

Kun valvovia opettajia on pihalla enemmän kuin yksi tai kaksi, paikalla on aina joku opettaja valvomassa. Apu on aina lähellä. Silloin koulun selusta on juridisesti turvattu

Suomesta on vähitellen tullut pikkuamerikka. Jos jotain tapahtuu, huudetaan heti syyllistä, vaikka kaikki tietävät, että suuressa lapsijoukossa aina sattuu ja tapahtuu oli valvoja paikalla tai ei.

Radiopuhelin

Mielenkiintoisinta oli, että Uomarinteen koulun opettajilla oli radiopuhelimet, joiden avulla voidaan kutsua muita valvovia opettajia apuun tarpeen vaatiessa. Puhelin ei paljon painanut.

Omilla valvontavuoroillani ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Lapset leikkivät kuten he ovat aina leikkineet.

Uomarinteen koulun piha on koulun kokoon nähden hieman pieni, mutta se on viihtyisä ja hyvin suunniteltu. Erityisen viehättävä alue oli juuri valvomani kallioalue. Sieltä löytyy väkkärämäntyjä ja -juuria, joiden äärellä lasten mielikuvitus alkaa lentää.

Yleensä lähiökoulujen pihat ovat parhaita koulupihoja. 

perjantai 26. elokuuta 2016

Viisaita ajatuksia ja parviälyä

Martin muokkaama kuva

1. Peruskoulun resurssit on palautettava. 

Kaikki esikouluun ja peruskoulun alaluokille suunnattu raha tulee myöhemmin moninkertaisesti takaisin. Ennaltaehkäisy on inhimillistä ja humaania toimintaa.

2. Inkluusio on julkista heitteillejättöä. 

Erityiskoulujen ja -luokkien alasajo on ollut hyvin lyhytnäköistä toimintaa. Erityistukea ei ole riittävästi tai sitä ei ole ollenkaan. Kaikista lapsista on huolehdittava. Opettajat on jätetty yksin. Säästökeinoista inkluusio on iljettävin.

3. Suomeen ei tarvita enää yhtään homekoulua. 

Koulurakennusten säännöllisistä korjauksista säästäminen on silkkaa typeryyttä. Yksikin homeelle altistunut lapsi tai opettaja on liikaa.

4. Peruskoulun luokkakoot on säädettävä lailla. 

Nykyluokat ovat hyvin heterogeenisia. Sopivat maksimiluokkakoot ovat: 1-3 luokat 18 oppilasta, 4-9 luokat 20 oppilasta. Pienessä ryhmässä voidaan paremmin keskittyä myös syrjäytymisen ehkäisyyn.

5. Opettajien pedagogiseen vapauteen ei saa kajota. 

Opettaja on koulun asiantuntija ja dynamo. Opettajuuden alentaminen on säälittävää. Opettajarekisteri on rakennettava pikimmiten.

6. Miesopettajia on saatava peruskouluun tavalla tai toisella. 

Mieskato on ollut hirvittävää. Yhdenvertaisuus kärsii, lapsilla on oltava oikeus myös miesopettajiin. Paras lääke mieskatoon on palkkauksen reipas kohentaminen.


Arvostettu koulumies Espoosta, Martti Hellström, on omassa Hellstöm: Pedagogiikka ja koulupolitiikkaa II -blogissaan aloittanut uuden sarjan Viisaita ajatuksia.

Hellström on pyytänyt arvostamiltaan koulumiehiltä ja -naisilta konkreettisia ehdotuksia siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Mukana on tunnettuja koulukasvoja kuten Kirsi Lindroos, Matti Sippola tai Kari Kinnunen. Mukana on myös OAJ-aktiiveja kuten Timo Kettunen, Heli Haaro tai Marko Jokinen. 

Kolmas ryhmä koostuu perustason puurtajista, kuulun tähän ryhmään. Olen tituleerannut itseäni lähiökoulun opettajaksi.

Kuten arvata saattaa, en ole paljoa surenut, kun pointtejani latasin. Lisäsin joukkoon paria asiaa, jotka eivät välttämättä kuulu kunnallisen päätäntävallan piirin. Huomasin, että niin teki joku muukin.

Martin Viisaita ajatuksia -sarja on hieno, sillä hän sarjaa analysoidessaan käyttää parviälyä, joka terminä oli minulle uusi. Ryhmä- tai joukkoäly ovat minulle tuttuja.

Viisaita ajatuksia. Ensimmäinen yhteenveto (Hellström)

Parviälyllä / joukkoälyllä  tarkoitetaan tapaa ratkoa ongelmia keräämällä joukolta ihmisiä henkilökohtaisia mielipiteitä, ideoita tai ehdotuksia. Kun ne on koottu, joku koordinoiva taho käsittelee ja kokoaa ne yhteen. (Hellström)

Vaikka parviäly on tehokas tapa kerätä tietoa ja ajatuksia sekä antaa hyvää pohjaa päätöksenteolle, se saattaa tuottaa pullamössöä

Peruskoululla oli alunperin selvä idea. Valkoisella POPS:lla (Peruskoulun ensimmäinen opetussuunnitelma) oli henki. Kaikista opetussuunnitelmista ei henkeä saatu ulos, vaikka kuinka niitä olisi puhallellut.

Kun koulutusta suunnitellaan laaja-mittaisesti kuten koko maan tasolla, suunnittelun pitää pohjautua johonkin. Peruskoulun peruskivet ovat ikään kuin ideologia, jonka päälle koulua rakennetaan.

Tunnettu koulumiehemme maailmalla, professori  Pasi Sahlberg, on moneen otteeseen penännyt, kuka meillä johtaa koulutussuunnittelua, missä on suunta. Samansuuntaisia ajatuksia on esittänyt myös emeritus professori Kari Uusikylä.

Suomessa opetussuunnitelmia on rakennettu kuin torta på torta

Samaa satsia on vatkattu edestakaisin. Joka ops-kierroksella on heitetty omat suolat sekaan.

Pullamössöä.

Odotan innolla Sahlbergin ja Uusikylän sekä Opetushallituksen pääjohtaja Aulis Pitkälän kuutta pointtia.

tiistai 23. elokuuta 2016

Rajua OPS-kritiikkiä Ruotsista

Professori Inger Enkvist
Yle 23.8.


Professori Inger Enkvist kirjoittaa, että Suomi ei tunnu ymmärtäneen, mikä sen vahvuus on ja nyt se heittäytyy kokeilemaan uusia työskentelytapoja, kuten Ruotsi.

Hän muistuttaa, että Suomen hyvät Pisa-tulokset ovat opettajien ansiota, eivät opetussuunnitelmateoreetikkojen ansiota. Hän epäilee, että jyväskyläläiset nuoremmat radikaalit pedagogit ovat olleet turhautuneita siihen, että Suomen koulu ei ole tarpeeksi moderni, kun he ovat työstäneet uuden opetussuunnitelman.

Suomi ei tunnu ymmärtäneen, mikä sen vahvuus on, kirjoittaa Enkvist, ja nyt se heittäytyy kokeilemaan uusia työskentelytapoja, kuten Ruotsi.


Kun sorkitaan, sorkitaan sitten kunnolla. 

Omia kirjoituksiani aiheesta:


Suora linkki Svenska Dagbladetiin:


Tarvitaanko Suomessa aina ulkopuolelta joku, joka paljastaa keisarin uudet vaatteet?


Ajatellaanko meillä enää mitään? 


Vai puuhastelemmeko sopuleina kaikki yhdessä ja iloisesti sen kummemmin mitään miettimättä? 


Kun kerran käsketään? 


Kun on niin kivaa?


Kun keksimme uuden tuutin, niin kaikki tavara tungetaan siihen yhteen ja samaan, uuteen tuuttiin?


Miksi Ruotsista käsin pitää muistuttaa:

Inger Enkvist muistuttaa, että Suomen hyvät Pisa-tulokset ovat opettajien ansiota, eivät opetussuunnitelmateoreetikkojen ansiota. 


Vaikuttaa siltä, että suomalaiset kasvatustieteilijät ja koulutussuunnittelijat joutuivat Pisa-paniikkiin pienen notkahduksen jälkeen. Pitää muistaa, että Pisa 12 tutkimuksessa tutkittiin maahanmuuttajavaltaisia sekä ruotsinkielisiä kouluja:

Pisa 12 -tutkimuksen otos ihmetyttää (Properuskoulu 10.1.2014)


Ruotsalaiset tietävät totisesti, miltä tuntuu, kun peruskoulu notkahtaa kunnolla:


Ruotsin koulupaniikki (Properuskoulu 12.3.2014)


En ole vakuuttunut, että uusi opetussuunnitelma, uusi oppimiskäsitys ja uusi oppimisympäristö nostavat suomalaisten lasten oppimisen tasoa. 


Ops! Oppiminen uusiksi (Opettaja 1.20215)


On aivan käsittämätöntä, että tieto- ja viestintäteknologiaa on käytettävä kaikilla vuosiluokilla ja kaikissa oppiaineissa. Voi käydä niinkin, että lapset kyllästyvät jatkuvaan tablettien räpläämiseen. 

Kohtuus kaikessa.

Kun keskiöön otetaan oppiaineet ylittävät oppimiskokonaisuudet, voi käydä, että ei opitakaan eri oppiaineiden perusasioita. Oppimiskokonaisuudet voivat muotoutua oppilaan päässä sekavaksi pullamössöksi: Nyt lapset sohlataan matematiikkaa kuvataiteeseen.


Toivottavasti suomalaiset opettajat käyttävät järkeään kuten peruskoulu-uudistuksen alkukarikoissa, kun opettajat suurinpiirtein naureskellen hyppäsivät esim. uuden matematiikan yli: Tämä oli tässä, eiköhän siirrytä taas matematiikan pariin.


Toivottavasti suomalaiset opettajat kokevat itsensä yhä edelleen opettajiksi, ei oppimisen ohjaajiksi.


Mikä hinku meillä on kaataa kansainvälisesti hyviä tuloksia tuottanut järjestelmä? 


Ei peruskoulun peruskiviä tarvitse kaataa kuten professori Jouni Välijärvi taannoin esitti. 

Peruskoulun peruskorjaus riittää. 


Annetaan peruskoululle takaisin opettamisen eväät ja palautetaan peruskoulun resurssit säädylliselle tasolle.


Annetaan opettajien opettaa. 


Luotetaan itseemme ja toisiimme sekä suomalaiseen kulttuuriimme ja peruskouluumme.


Olen vahvasti edelleen sitä mieltä, että on monta tietä ja tapaa opettaa kuten on monta tapaa oppiakin.