maanantai 23. toukokuuta 2016

Viimeinen Kevätvaltuustoni - kiitos!

Vähän yli viikko sitten oli OAJ:n Kevätvaltuuston kokous Pasilan Akava-talossa. Talon peruskorjaus on nyt valmis, ja valtuusto kokoontui ensimmäistä kertaa uudella ja toimivalla katetulla valopihalla.

Ensimmäisen päivän odotetuin vieras oli pääministeri Juha Sipilä, jonka puhe ei tuonut esille mitään yllättävää.

Kevätvaltuuston tulikuumin aihe oli valtuuston koko, nyt valtuustossa on 150 valtuutettua. On ehdotettu valtuuston koon pienentämistä toiminnan tehostamiseksi. Tulevaisuudessa valtuuston koko voi olla vaikkapa 80 tai 100 valtuutettua. Asia päätetään ensi syksyllä.

Tietenkin kohtuullisen kokoinen valtuusto on tehokkaampi kuin nykyinen, mutta silloin alueellinen kattavuus supistuu, mikä demokratian kannalta ei välttämättä ole hyvä. Olen ajatellut niin, että 100 voisi olla hyvä koko.

En ole asiaa syksyllä päättämässä, sillä siirryn eläkkeelle 1.8. alkaen. 

Olin valtuutettuna kaksi vuotta. Pähkinärinteen koulun opettaja Tiina Pesonen on varalla ja jatkaa tästä eteen päin, onnea Tiina! 

Valtuustossa olin rivimies. Kaikki valtuutetut eivät mahdu työryhmiin tai valiokuntiin. En niihin pyrkinytkään, koska tiesin etukäteen, että valtuustokauteni jää kaksivuotiseksi.

En ole koskaan ollut mikään neuvotteleva virkamies (jotka tietenkin ovat tarpeellisia), vaan pikemminkin rautaa rajalle -tyyppi. 

Lakkosormeni on joskus ollut liiankin herkillä, mutta pitää muistaa, mistä lähtökohdista aloitin opettajanurani. Vuonna 1980 opettajien palkat olivat aivan pohjissa, sillä koko 1970-luvun ajan teimme negatiivisia sopimuksia, kun muut ammattiryhmät sen sijaan porskuttivat. Kuvio huipentuikin v. 1984 opettajalakkoon.


Kaksi ilmettä - viimeinen Kevätvaltuustoilmeeni, toisaalta naaman takana on osa OAJ:n uutta pirteää ilmettä. OAJ on saanut sanomansa hyvin esille sekä mediassa että somessa. Harva järjestöjohtaja on saanut niin paljon palstatilaa mediassa kuin Olli Luukkainen on saanut.


Ennen iltatilaisuutta minulla oli ilo ja kunnia tavata kaksi OAJ:n puheenjohtajaa, nykyinen pj Olli Luukkainen ja edellinen pj Erkki Kangasniemi. Ainoa oman aikani puheenjohtaja, joka puuttuu kuvasta, on tietenkin Voitto Ranne. 

Erkki Kangasniemi osallistui kokoukseen Opetusalan Seniorijärjestö OSJ:n puheenjohtajan ominaisuudessa. Syksyllä minäkin kuulun Seniorijärjestöön. Eläkkeelle menevät OAJ:n jäsenet liitetään automaattisesti Senioreihin. Ensimmäinen vuosi on ilmainen, joten jäsenmaksua ei tarvitse maksaa.

Kannattaa lukea täältä, mitä etuja Seniorijärjestön jäsenyydestä saa: http://www.osj.fi.


Kevätvaltuuston herkin ja mieleenpainuvin hetki oli, kun Vantaan vahva OAJ-vaikuttaja erityisopettaja Kari Kinnunen kukitettiin, koska hän siirtyy takaisin leipätyönsä pariin eli työsuojeluvaltuutetuksi. 

Kari Kinnunen oli pitkään OAJ:n kakkosmies, OAJ:n varapuheenjohtaja. Hän on ollut myös Akavan ja JUKO:n hallitusten jäsen sekä edustanut OAJ:tä kansainvälisissä tehtävissä.

Vuoden 2010 valtuustovaaleissa Kari Kinnunen sai veret seisauttavan äänimäärän, joka oli valtakunnan suurin.

Welcome back, Kari!

lauantai 21. toukokuuta 2016

Opettaja ei saa olla oppilaan kaveri

Klikkaa, jos haluat nähdä artikkelin suurena.
21.5. HS


Poliisi tutkii Vantaalla toimineen naisopettajan epäiltyjä seurustelusuhteita kahden alaikäisen oppilaansa kanssa. Opettaja on vangittu, ja hänet on pidätetty virastaan toistaiseksi.
Seksisuhteet alkoivat vuonna 2012 ja jatkuivat tähän vuoteen asti. Oppilaat olivat suhteiden aikana 12–14-vuotiaita. 
Asia tuli ilmi, kun oppilaista toinen kertoi asiasta viranomaisille.

Järkyttävä, todella ikävä uutinen. 

Ylipäätään, että tällaista tapahtuu, on todella ikävää. Vielä ikävämmäksi uutisen tekee, että kaikki on tapahtunut kotikaupungissani Vantaalla, jossa teen vielä parisen viikkoa työtä ennen kuin siirryn eläkkeelle.
Vantaalla on 36-työvuoteni aikana ollut kaksi pedofiilitapausta aiemminkin, mutta silloin kyseessä oli valeopettajat, kaksi miestä, jotka eivät ammatiltaan olleet opettajia, vaan he olivat hakeutuneet sijaisiksi. Uusi tapaus tuottaa opettajille tuskaa, koska ilmeisesti nyt kyseessä on pätevä opettaja, ihminen, joka on kouluttautunut opettajaksi.
Opettajilla pitää olla korkea moraali. Vaikka meillä ei ole lääkärinvalan kaltaista valaa, opettajien moraalin on oltava kestävällä pohjalla.
On täysin selvää, että opettaja ei voi olla oppilaan kaveri. 

Saavatko opettaja ja oppilas käydä elokuvissa? Entä vapaa-ajalla yhdessä syömässä?
Eivät saa, sanoo sosiaalietikan professori Jaana Hallamaa. ( HS 21.5.2016)

Olen tasan samaa mieltä. Yksittäisen oppilaan kanssa ei mennä elokuviin tai ravintolaan, tietenkin eri asia on opintoretket yhdessä koko luokan kanssa.
Opettajien ammattijärjestön sivuilta:
Kertauksen vuoksi kaikkien kannattaa lukea ohjeet OAJ:n sivuilta. OAJ:n sivuilla kannattaa piipahtaa muutenkin säännöllisesti, ettei putoa käryiltä. OAJ auttaa ja neuvoo opettajia, muut eivät sitä luotettavasti tee.
Olen aiemminkin blogissani käsitellyt asiaa:

tiistai 29. maaliskuuta 2016

OAJ-YSI:n kokous - Petri Kääriäinen valittiin puheenjohtajaksi

29.3.

OAJ-YSI:n (yleissivistävät opettajat) valtuustoryhmä kokoontui peruskorjatun Akava-talon Valopihassa. Tästä lähin suuretkin kokoukset, kuten OAJ:n valtuuston, voidaan pitää omissa tiloissa.

Puheenjohtaja Luukkainen Akavatalon Valopihalla

Alkuun puheenjohtaja Olli Luukkainen selvitti kilpailukykypaketin (yhteiskuntasopimus) tilannetta. SAK:n johtavalta taholta on tihkunut tietoa, että kilpailukykysopimusta ei tulla saamaan aikaan. Ammattijärjestöjen kesken on käyty erittäin paljon kulissintakaisia keskusteluja. 

"Kaikkea ei voi sanoa ääneen, koska asiat voivat alkaa elää omaa elämäänsä." (Luukkainen)


AKT ei ilmeisesti tule sopimukseen mukaan, ei edes keskusteluihin. Luukkainen käytti esimerkkinä uutta Ääneskosken suurta selluloosatehdasta, josta sellu lastataan suoraan junavaunuihin. Varastoja ei ole. Voidaan ajatella, mitä tapahtuu, jos AKT käyttää lakkoasetta Äänekosken sellutehtaalla.


Selvää on, jos kilpailukykypakettia ei saada aikaan, julkinen sektori kärsii. 


Akava haluaa, että ratkaisu tehtäisiin sopimalla, ei pakolla. Kaikki julkisen sektorin ryhmät ovat samaa mieltä siitä, että työajasta voidaan keskustella, samoin lomarahoista, mutta ei lomista. 


Suomen mallista ei ole sovittu vielä mitään. Avoin sektori tulee määrittämään palkkatason, ollaan etenemässä kohti paikallista sopimista.


Mitä tehdään, kun kunnissa valtuustot tekevät poliittisilla päätöksillä alijäämäisiä budjetteja? Henkilökuntaa voidaan vähentää tuotantotaloudellisilla syillä


Kuinka OAJ tulee vaikuttamaan etukäteen paikalliseen sopimiseen? Kuka neuvottelee, millä resursseilla, kuka tekee päätökset? Pelkona on työnantajan paikallinen sanelupolitiikka.


Neuvottelutuloksen avainkysymykset ovat:


- työajan lisääminen 24 tunnilla

- paikallinen sopiminen

Yhteinen näkemys on oltava, ei ole varaa siihen siihen, että jotkut ryhmät vetävät ohi, vrt. PAM. Kaikkien on kärsittävä yhdessä.


OAJ:n neuvottelujohtaja Petri Lindroos painotti vuosiaikaa koskevien neuvottelujen tärkeyttä. Ratkaisu työajasta on saatava aikaan. Ongelmana on opettajien harmaa työaika, joka on jäänyt palkkauksen ulkopuolelle.


Erityinen ongelma on uusien opettajien työn aloitus. Uusi käytäntö, uudet opettajat tulevat töihin vasta ensimmäisenä veso-päivänä, näyttää jäävän voimaan. Neuvottelemalla ei päästä ratkaisuun.


Työaikajärjestelmää on uudistettava niin, että kaikki työ tulee näkyväksi ja palkanmaksun alaiseksi. Mutta työaikakokeiluissa työnantajien tavoitteena on ollut säästö. 


Yläkoulun iänikuisista opetusvelvollisuuksista on pikkuhiljaa päästävä irti, mutta siten, että jokaiselle on turvattava ainakin sama palkka kuin ennen.


Itse olen sitä mieltä, että saman tien peruskoulun opettajien palkka on yhdenmukaistettava, vrt. ala-yläkoulu.


Lindroosin mukaan työajan pidentäminen jakaa jäsenkuntaa. Suunnitteluajat, vesot, yt-aika?


Järkevintä olisi laittaa 24 tuntia niihin töihin, joita jo nyt tehdään eli yt-aikaan. Jos 24 tuntia laitetaan esim. vesoihin, pelkona on, että silloin työnantaja voisi käyttää lomautusasetta. Lomautuksen alaiset työajan lisäykset eivät siis ole mistään kotoisin.


Luottamusmiesten asemaa pitää parantaa. On luotava tasapuolinen neuvotteluasema, sopiminen ei voi olla työnantajan yksipuolista sanelua.


Pelkään kovasti, että jossain pikkukunnassa, jossa meillä ei ole kunnollista neuvotteluvastusta, työnantaja pyrkii murtamaan muuria. Toisaalta asiaa voidaan ajatella myönteisestikin, olisiko nyt mahdollisuus kauan haettuun pääkaupunkiseutulisään?


OAJ:n koulutusjohtaja Heljä Misukka murehti koulutuksellisen tasa-arvon murenemista. Alueelliset erot syvenevät. 


Eilisessä Hesarissa uutisoitiin, että Suomessa kuilu kantaväestön ja maahanmuuttajien lasten välillä on syvä. OAJ:n Kotouttamiskompassi tarjoaa keinoja maahanmuuttajien parempaan kotoutumiseen.


On mahdotonta kotoutua, jos ei osa vastaanottavan maan kieltä. Olen pohtinut, pitäisikö Suomessakin myös maahanmuuttajaäidit  ja -isät velvoittaa pakollisille suomen kielen kursseille. Kielikoulutus pidettäisiin aikuisopistoissa, voitaisiin tehdä kolmiportainen osaamisen testistö.


Kokouksen mielenkiintoisin osio oli OAJ-YSI:n puheenjohtajan valinta, nykyinen puheenjohtaja Kari Kinnunen siirtyy muihin tehtäviin.


OAJ-YSI:n puheenjohtajaehdokkaat esittelyssä

Ehdokkaina oli neljä osaavaa kokenutta henkilöä: Arja Laulajainen, Matti Helimo, Timo Kettunen ja Petri Kääriäinen. Heidän puheenvuorojaan oli mielikiintoista kuulla. Kaikki painottivat vuorovaikutusta ja tiedottamista. Laulajainen kehittäisi puheenjohtajiston työskentelyä, Helimo toisi mediaan epäkohtia, Kettunen jakaisi valtuutetuille kuukausittaisen selvityksen, Kääriäinen totesi, että opettaja on yhteiskunnan ydin.


Tiukan äänestyksen jälkeen pitkän linjan mies Petri Kääriäinen valittiin YSI:n puheenjohtajaksi ja samalla OAJ:n 1. varapuheenjohtajaksi. YSI-ryhmä on OAJ:n ylivoimaisesti suurin ryhmä. Kääriäinen painottikin, että YSI ei saa jyrätä muita ryhmiä, vaan kaikkien etua on ajettava, vrt. yhteinen opettajuus.


Olli Luukkainen kukittaa uuden OAJ-YSI:n puheenjohtaja Petri Kääriäisen.

Lopuksi OAJ:n alueasiamies Jaana Alaja muistutti, että seuraavalla syyskaudella pidetään OAJ:n yksi tärkeimmistä valtuustokokouksista. Silloin tullaan päättämään, kuinka suuri valtuusto tulee olemaan. 

Nyt jäseniä on 150. Valtuuston koon pienentämistä pidetään tarpeellisena, jotta valtuutetut saadaan sitoutettua paremmin. Valtuustossa on rivimiehiä kuten minä. Läheskään kaikki valtuutetut eivät mahdu OAJ:n erilaisiin toimielimiin, joita ovat esim. toimikunnat tai työryhmät. 


Voi olla, että valtuuston koko tulevaisuudessa on 80-120 valtuutettua. Toisaalta vaakakupissa on alueellinen kattavuus. Nyt valtuutetut ovat lähellä alueensa opettajia.

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Joku roti ammattiyhdistystoiminnassa

Puhujapöntössä Kari Kinnunen kertoo ajankohtaisista ay-asioista.

Olin tänään Vantaan opettajien ammattiyhdistyksen VOAY:n Flamingon yhteysopettajakoulutuksessa. Perinteisesti syksyisin VOAY on järjestänyt koulujen yhteysopettajille koulutusristeilyn Tukholmaan, keväisin viime aikoina koulutus on ollut Flamingossa. Minulle koulutus on viimeinen, koska olen jäämässä eläkkeelle 1.8. alkaen.

Olo oli haikea, sillä olen toiminut pitkään yhteysopettajana vuodesta 1980, olen toiminut yhteysopettajana yhtäjaksoisesti paria kahden vuoden jaksoa lukuunottamatta. Parina viime vuonnakaan en ole toiminut kouluni yhteysopettajana, koska olen OAJ-valtuutettu. 

Yhteysopettajat ovat OAJ:n side kouluihin ja OAJ:n todellinen runko. Heitä kannattaa ja pitää kouluttaa usein ja kunnolla. VOAY:n koulutukset ovat olleet aina laadukkaita kuten tänäänkin.

VOAY on erittäin toimiva ja aikaansaapa yhdistys. Mukana on ollut melkoisia ammattiyhdistyspersoonia kuten vaikkapa Martti Mäkelä, Kalevi Lohikoski, Heikki Rajamäki tai Marjatta Vasara. Nykyisistä vaikuttajista tunnetuin persoona on tietenkin OAJ:n vahva kakkosmies Kari Kinnunen.

VOAY:n puheenjohtaja Annika Arstila-Aaltonen avasi kokouksen. Meille näytettiin OAJ:n videopätkä ROTI-TV:stä, Lasse Luokanopettaja, joka kannustaa opettajia keskittymään työssään oleelliseen eli opettamiseen. Opettajat ovat velvollisuudentuntoista lullukkaväkeä, tekevät sellaisia tehtäviä, jotka eivät heidän ammatinkuvaansa kuulu. Silloin ihminen väsyy.

Uutta oli OAJ:n tekemä Yhteysopettajaopas-kirjanen, joka helpottaa kovasti työtä kouluilla.

OAJ:n hallituksen 1. varapuheenjohtaja Kari Kinnunen, joka 10 vuoden OAJ-rupeaman jälkeen on siirtymässä takaisin työsuojavaltuutetuksi, valotti kilpailukykypakettia. Hän totesi, että joudumme tinkimään saavutetuista eduista, emme selviä kuivin jaloin. OAJ on aina valmis neuvottelemaan ja sopimaan asioista ja pyrkii mahdollisimman oikeudenmukaiseen sopimukseen.

Pelkona on, jos sopimukseen ei päästä, palkansaajat siivotaan pois neuvottelupöydistä. Erittäin ikävää on, että palkansaajien, varsinkin julkisen puolen työntekijöiden, ostovoima tulee vääjäämättä heikkenemään.

OAJ on tutkinut, että 75 % jäsenistä kannattaa työtaistelua mikäli ammattijärjestöjen sopimusoikeutta kavennetaan. Sama määrä opettajista kannatti työtaistelua, jos lomia leikataan raaasti ja liikaa.

24 tunnin työaikalisäys aiheutti paljon keskustelua. Kun asiaa meiltä tiedusteltiin, niin ehdotettiin, että aika laitetaan:

- opettajien omaehtoiseen koulutukseen
- opettajat saavat päättää, että aika käytetään joustavasti paikallisten tarpeiden mukaan
- suunnitteluaikaan
- YT-aikaan

Oppitunteina 24 tuntia merkitsisi 0,5 viikkotuntia lisää opetusta, mikä olisi suora palkan alennus. Sitä ei tietenkään hyväksytä. Veso-päiviksi aikaa ei saa laittaa.

Työsuojeluvaltuutettu Marja-Leena Jämsen-Mässeli totesi, että Vantaan koulurakennusten huoltaminen on laiminlyöty. Nyt suuri keskustelu velloo Hämeenkylän yläkoulun ympärillä, koska koulun sisäilma on todettu erittäin myrkylliseksi.

Koulusta löytyi myrkkyä –Vantaa varautuu jopa koko Hämeenkylän koulun purkamiseen (HS 12.3.2016)

Länsi-Vantaan koulutilanne on ongelmallinen, paraikaa korjataan Pähkinärinteen koulua. Jonotuslistalla on ainakin Rajatorpan koulu. Ensi lukuvuonna joudutaan suureen pulaan väistötilojen suhteen.

Järkevintä olisi purkaa sekä Hämeenkylän yläkoulu että Rajatorpan koulun päärakennus ja rakentaa tilalle uusi ajanmukainen yhtenäiskoulu. Tuomelan koulu pitää säilyttää, muuten oppilaita joudutaan kuljettamaan ristiin rastiin ympäri Länsi-Vantaata.

Kaikki muu olisi lyhytnäköistä tyhmyyttä.

Joka kouluun pitäisi perustaa erillinen monialainen sisäilmatyöryhmä, jotta tulevaisuudessa vältyttäisiin Hämeenkylän koulun kaltaisilta katastrofeilta. Kouluja korjataan kalliisti toistuvasti, ja sisäilmatilanne sen kuin pahenee.

Jämsen-Mässeli kertoi uudesta Hups, oho! -turvallisuusjärjestelmästä, joka löytyy eduvantaa.fi -sivustolta. Linkkikuvan kautta opettaja ilmoittaa uhka- ja väkivaltatilanteet suoraan järjestelmään. Ilmoittaminen kannattaa, sillä ko. ilmoituksen takia asiaa voidaan käsitellä asiallisesti jälkikäteenkin.

Aivan uusi asia minulle oli tuunattu työ eli korvaava työ sairauden tai tapaturman takia, jos työntekijä on kykenemätön tekemään omaa vakituista työtään. Asialla on merkitystä, kun pitkällä sairauslomalla olevan opettajan palkkataso laskee. Silloin tuunaussopimus voidaan tehdä yhteistyössä esimiesten kanssa. Vantaalla ainakin yksi opettaja ja rehtori on jo tehnyt tuunattua työtä.

Uutta on myös, että rehtorin on otettava puheeksi, jos opettaja on ollut poissa työstä sairauden takia 20 päivää tai 5 kertaa vuodessa. Tarkoitus ei ole kyylätä, vaan miettiä yhdessä, miten opettaja voi saada apua tai voidaan esim. kuntouttaa.

Pääluottamusmies Sami Markkanen painotti, että Joku roti -kampanja helpottaa opettajan työn tuomista näkyväksi. Työaikaseuranta on varmin tie asian selkeyttämiseksi, vaikka se hetkellisesti lisääkin opettajien työmäärää.

Vantaalla puhuttaa nyt ylituntikatto. Opettajan maksimituntimääräksi suunnitellaan 30 viikkotuntia. Perusteiksi on mainittu:

- opettajien työhyvinvointi ja jaksaminen
- oppilaan ohjauksen määrä ja laatu
- palkkojen oikeudenmukaisuus eli opettajien keskinäinen palkkahaitari

VOAY on kyseeenalaistanut perusteet ja tuonut haittoja esille:

- erityisluokanopettajien palkkaus
- säästö saadaan sivutoimisia opettajia palkkaamalla
- rehtoreiden toimintaa rajoitetaan

Resurssien turvaaminen huolettaa. Valtion resursseja on leikattu, mutta ainakin kuluvaksi lukuvuodeksi Vantaalla torjuttiin ryhmäkokojen paisuminen, mikä on hieno asia. Komeaa on, että Vantaa on sitoutunut olla lomauttamatta opettajiaan.

Lopuksi kuten aina kokoonnuttiin luottamusmiesryhmiin ja tuotiin esille yksittäisissä kouluissa ilmeneviä ongelmia.

Koulutuksen päätöspuheessa pääluottamusmies Markkanan painotti, että emme voi ratkaista ongelmia, jos kouluilta ei tuoda ongelmia VOAY:n tietoon. Näin on.

Kiitän Vantaan opettajien ammattiyhdistystä, kun olen saanut olla toiminnassa mukana. 

VOAY on OAJ:n vahvaa ydintä.

lauantai 20. helmikuuta 2016

Suomalaiset maikat ovat hännänhuippuja

 

Global Education and Skills Forum


An OECD report, Education at a Glance 2015, has revealed a disparity of more than $50,000 USD between the salaries of teachers in different OECD countries.

A teacher working in the public sector at a primary school level with 10 years’ experience can expect to earn an average of $91,203 in Luxembourg, the country where teachers earn the most on average. Their counterpart in Norway is likely to earn just under $45,000 in comparison, despite the countries having similar living costs and high levels of development.


OAJ-YSI:n puheenjohtaja Kari Kinnunen jakoi FB-sivullaan hätkähdyttävän tilaston. OECD vertaili OECD-maiden luokanopettajien sekä alku- että loppupalkkoja.

Tilasto ei mairittele. Suomalaiset maikat ovat syvässä palkkakuopassa, vaikka olemme jyränneet Pisassa, ja opettajamme ovat korkeasti koulutettuja.

Suomen vertailumaihin nähden kuilu on ammottava. 

Alkupalkat (USD):

Australia 39 177
Austria 32 610
Canada 39608
Denmark 45 860
England 27 768
Finland 37 453
France 27 254
Germany 60 449
Japan 27 627
Korea 29 357
Luxembourg 68 873
Netherlands 36 456
Norway 41 177
Sweden 32 991
United States 41 606

Loppupalkoissa kuilu sen kuin syvenee:

Australia 56 521
Austria 64 014
Canada 66 702
Denmark 52 672
England 47 279
Finland 42 083
France 49 398
Germany 67 413
Japan 60 878
Korea 82 002
Luxembourg 123 406
Netherlands 54 001
Norway 48 662
Sweden 43 595
United States 66 938

Loppupalkoissa olemme hännänhuippuja.

OECD:n keskiarvoon ei suomalaisten palkkoja kannata edes verrata, koska OECD:ssa on sellaisia maita kuten Kreikka, Meksiko, Slovakia tai Viro.

Suomessa ei arvosteta koulutusta, vaikka koulutoimenjohtajat ja johtavat koulutuspoliitikot juhlapuheissaan niin antavat ymmärtää.

Hävettää, ja ottaa päähän niin pirusti. Kyllä suomalaisenkin luokanopettajan loppupalkan pitäisi alkaa kutosella.

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Yhä useampi oppilas pärjää heikosti

HS 10.2.


Matematiikassa, luonnontieteissä ja lukemisessa heikosti pärjäävien oppilaiden lukumäärä on noussut Suomessa viime vuosina, kertoo OECD:n tänään julkistettu raportti. Vuosien 2003–2012 välillä oppilaiden heikkotaitoisten oppilaiden määrä matikassa ja lukemisessa on noussut noin 5,5 prosenttiyksikköä ja luonnontieteissä vuosina 2006–2012 yli kolme prosenttiyksikköä.

Jyväskylän yliopiston professorin Jouni Välijärven mukaan muutos on dramaattinen ja kielteinen.

”Vuoden 2006 jälkeen heikosti osaavien oppilaiden osuus on kasvanut lukutaidossa Ruotsin ohella nopeammin kuin missään muussa maassa. Myös matematiikassa tulokset ovat heikentyneet voimakkaasti”, sanoo koulutuksen tutkimuslaitoksella työskentelevä Välijärvi.

Vanhoihin Pisa-tuloksiin perustuvan raportin mukaan etuoikeutettujen ja vähäosaisien oppilaiden ”sekoittaminen” kouluissa vähentää huonosti pärjäävien oppilaiden määrää. Sen sijaan se ei huononna hyvin pärjäävien oppilaiden koulumenestystä, jos oppilasaines ja opetusresurssit jakautuvat koulussa tasa-arvoisesti.

”Raportin tulos on tärkeä ja yhteys yllättävän voimakas. Se antaa vahvaa tukea niille periaatteille, joiden varaan suomalainen peruskoulu on rakennettu”, Välijärvi sanoo.


Muutos on dramaattinen, mutta käytännön opetustyötä tekeville tulos ei ole yllättävä. 

Vielä dramaattisempia uutisia tullaan otsikoimaan, kun mukaan tulevat viime vuodet, 2013-2015. Kuten aina, tutkimukset tulevat jälkijunassa, siksi ei olisi pahitteeksi, että kuunneltaisiin ajoissa myös opettajia, jotka ovat aina ajan hermolla.

Yleensä ei opettajia kuunnella.

Heikosti pärjäävien oppilaiden määrän kasvua voidaan tarkastella kahdelta kannalta, jotain on tapahtunut koulussa, mutta myös koulua ympäröivässä yhteiskunnassa.

1.

Koulutuskeskusteluissa tuijotetaan aivan liikaa itse kouluun. Ei tajuta, että yhteiskunnassa voi tapahtua rajuja muutoksia, jotka vaikuttavat kouluun, tietenkin myös oppimistuloksiin.

Yhteiskunta on totisesti muuttunut, ei ole pyrittykään siihen, että kaikilla ihmisillä menisi hyvin. Suomessa köyhien määrä on kasvanut dramaattisesti. Meillä on puhuttu paljon suhteellisesta köyhyydestä, mutta pikkuhiljaa on alettava puhua absoluuttisesta köyhyydestä.

Todella köyhä on todella köyhä myös Suomessa. 

Köyhien keskuudessa on yllättävän paljon lapsiperheitä. Karmeaa on, että köyhyydestä on tullut periytyvää. Koulutuksen kannalta ongelmallista on, että köyhyys passivoi. Koulutuskaan ei enää nosta kuten vielä pari vuosikymmentä sitten.

Yhteiskunnan kahteen napaan on tunkua, vaikka siihen toiseen päähän ei halutakaan.


Koulutuksen jatkuva hivuttava kurjistaminen on myös selkeä yhteiskunnallinen syy. Kurjistamista on tehty hallituksesta riippumatta koko ajan 1990-luvun lamasta lähtien.

Olen varma, että kurjistamisella on ollut selvä idea. 

Joidenkin ryhmien päämääränä on ollut viedä tilanne siihen pisteeseen asti, että aletaan huutaa yksityiskoulujen perään. Olen kirjoittanut asiasta jo monen vuoden ajan. Nyt keskiluokka suurissa kaupungeissa ratkaisee asian liikuttamalla lapsiaan ns. heikoista kouluista oletettuihin ns. hyviin kouluihin. 

Kaikkein hulluinta asiassa on, että esim. Helsinki on omilla päätöksillään vauhdittanut tätä kehitystä. 1990-luvun lopulla kouluja kehotettiin profiloitumaan, ja niin Helsingissä on peruskouluja, joissa on jopa pääsykokeita. 

2.

Itse koulutusjärjestelmä  on tehnyt lähes kaikkensa, että oppimistulokset laskevat.

Opetussuunitelmia on vaihdettu suhteellisen tiuhaan, on ollut koulujen opseja, kuntien opseja, alueiden opseja, nyt on vuorossa jonkinlainen valtiojohtoinen ops, jota kunnat on päästetty sorkkimaan. 

Opseissa on sekoiltu, on ajauduttu paniikkiratkaisujen sarjaan.  

Äidinkielen oppiminen on opiskelun suhteen ratkaisevaa. Koulussakaan ei lueta kuten pitäisi. Pienille oppilaille ei ehditä kunnolla lukea satuja, eivätkä isot oppilaat kerkiä lukea romaaneja. Kodeissa lapset eivät lue romaaneja juuri ollenkaan.

Nyt koulun nurkkiin rakennetaan guru cafeja, oppilaita sijoitellaan ympäri taloa yksikseen oppimaan. Hilpataan paikasta toiseen, oleskellaan käytävillä ja nurkissa. Saadaan ainakin tilasäästöä, kuten opetustoimesta on todettu. Peruskoulussa ei oppimista pitäisi jättää oppilaiden vastuulle, lapset ovat vielä pieniä.

Lapset on koneellistettu sekä kotona että koulussa, kotona kännyköitä ja pleikkareita, koulussa tabletteja ja muita värkkejä, vaikka nykylapset janoavat ennen kaikkea rauhaa ja hidasta aikaa.

Pitkäjännitteinen asioiden opiskelu on useille lapsille vaikeaa, mikä näkyy siinä, että kaikki oppilaat eivät osaa mm. kertotaulua, kun he menevät yläkouluun. Ja nyt jotkut uskalikot ovat panemassa ulkoaluvun pannaan. He eivät ota huomioon mm. sitä yksinkertaista asiaa, että matematiikka perustuu melkein aina ennen opittuun, jakolaskua ei opi ilman kertotaulun hallintaa.

Hyvin yllättävää on, että Välijärven mukaan Pisa-tutkimus kertoo, että oppilaiden tason mukainen ryhmittely esimerkiksi matematiikan tasoryhmiin on yleistynyt myös Suomessa.

Kovin on meillä lyhyt muisti, 1980-luvulla todettiin, että tasoryhmät kasvattivat tasoeroja, heikot heikkenivät entisestään.

Inkluusion vaikutus ei vielä näy tuloksissa. Opettajat joutuvat keskittymään muutamaan oppilaaseen, kun luokassa ei muuta apua löydy. Apua luvattiin, mutta sitä ei tullut.

Inkluusion myötä opetuksen tasoa on jouduttu laskemaan, koska muuten heikosti oppivat oppilaat väsähtävät, mikä usein merkitsee häiriöitä luokissa.

Isoissa kaupungeissa myös maahanmuuttajataustaisten oppilaiden määrä on selkeästi kasvanut, mikä vaikuttaa oppimistulosten laskuun.

Yksittäisillä kunnilla on peruskoulun suhteen liikaa päätäntävaltaa. 

Osa kunnista on pitänyt peruskouluaan säästöautomaattina, jotkut kunnista ovat niin pieniä, että niissä ei ole riittävästi osaamistakaan.

Kun siirrytään maakuntahallintoon, on hyvin mielenkiintoista nähdä, siirtyykö peruskoulutus maakuntien ohjantaan ja hallintaan sosiaali- ja terveyspalvelujen tapaan. Silloin ainakin kouluhallinnon osaaminen tiivistyisi, samalla voitaisiin selvästi pienentää kuntien kouluhallintoa.

Toivottavasti v. 2016 opetussuunnitelman jälkeinen ops olisi keskitetty ops, jossa kunnallista osuutta ei olisi ollenkaan. Tänään kuulin, että Vantaalla on suunniteltu niin, että koko peruskoulun kielioppi opiskeltaisiin alakoulussa. Viides- ja kuudes luokka sujuukin sitten rattoisasti kielioppihölkässä

Tapetaan viimeinenkin into romaaneihin ja lukemiseen. Siinä sitten ollaan.